Anniinan tarina

Työnä pysäköinninvalvonta on sekä itsenäistä että yhteisöllistä

ParkkiPatella tuotetaan joustavaa ja tehokasta pysäköinninvalvontaa. Yritys kouluttaa itse kaikki työntekijänsä ja huolehtii siitä, että jokaisella heistä on tarvittava tietotaito pysäköinninvalvonnasta ja siihen liittyvistä tekijöistä ennen kentälle pääsemistä.

Anniina, joka työskentelee pysäköinninvalvojana, on koulutukseltaan ylioppilas. Hän kertoo, että kyseiseen ammattiin ei oikeastaan suoranaisesti tarjota mitään koulutusta ulkopuoliselta taholta ja että työ kyllä opettaa tekijäänsä.

– Vartijan koulutuksesta olisi tietysti hyötyä, tässä kun pitää osata jonkin verran käsitellä ihmisiä. Hyvin harvoin kuitenkaan sellaisia tilanteita tulee, joissa tuntuu, että omat taidot eivät riittäisi, hän toteaa.

Avainasemassa vuorovaikutustaidot

Ennen nykyistä uraansa Anniina on kuitenkin ehtinyt työskentelemään useassa paikassa, joissa vuorovaikutustaidot ovat päässeet kehittymään. Näihin kuuluu esimerkiksi nuoriso-ohjaajana sekä päiväkotiavustajana toimiminen. Oma paikka löytyi kuitenkin lopulta ParkkiPatelta.

– Edellisessä työpaikassani toimin siivoojana, josta sitten pääsin palveluohjaajaksi. Työ oli kuitenkin sekä henkisesti että fyysisesti niin rankkaa, että halusin löytää työn, josta maksetaan sen kuormittavuuden mukaisesti. Aloin katselemaan työpaikkoja ja törmäsin ilmoitukseen, jossa etsittiin pysäköinninvalvojaa. Päätin hakea paikkaa ja katsoa miten käy. Sillä tiellä ollaan edelleen! Anniina naurahtaa.

Pysäköinninvalvojana hän onkin viihtynyt jo viisi vuotta. Hän mainitsee, että aiemmasta kokemuksesta ihmisten parissa työskentelystä on varmasti ollut hyötyä nykyistä työtehtävää ajatellen.

– Kyllä kokemus asiakaspalvelupuolelta on ehdottomasti ollut hyödyksi. Tässä ollaan kuitenkin niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, että kohtaamisten tulisi tuntua luontevilta. Varsinkin, kun ihmiset eivät tässä työssä aina koe olevansa kanssasi samaa mieltä, Anniina toteaa.

Itsenäistä, mutta ei antisosiaalista

Pysäköinninvalvontaa toteutetaan aina yksin ja päivän kulkuun
on näin ollen helppo itse vaikuttaa.

– Päivä vietetään pitkälti yksin autossa, mutta ainakaan meillä työ ei ole silti missään nimessä täysin antisosiaalista. Meillä on koko ajan ryhmäpuheluita käynnissä toistemme kanssa ja aika kuluu leppoisasi rupatellen.

Anniina kuvaa työtään ParkkiPatella todella vapaaksi ja itsenäiseksi. Hän nauttii erityisesti siitä, että saa olla aina menossa, eikä ole jumissa sisätiloissa.

– Minä olen sellainen ihminen, etten kyllä pysty olemaan paikoillani. Olisi vaikea kuvitella itseäni toimistossa päätteen ääressä tai jumissa kaupan kassalla niin, että joku toinen päättäisi milloin saan pitää tauon ja niin edelleen. Kauheat myrskypäivät ovat kylläkin siinä mielessä poikkeus, että ulkoilmassa ei välttämättä huvittaisi niin viettää aikaa kun taivaalta sataa tiskirättejä, Anniina naurahtaa.

Anniina kertoo, että alalla ei yksikään päivä ole koskaan samanlainen. Asiakaskontaktit vaihtelevat niin suuresti, että johonkin tiettyyn, yksittäiseen asiaan on hankala varautua. Pysäköinninvalvonta on vuorotyötä, mikä sekin tuo vaihtelevuutta päiviin.

– Meillä riippuu myös vähän kohteesta, paljonko pysäköinteihin tarvitsee puuttua. Vaikka päivät ovat hyvin vaihtelevia, virheellisiä pysäköintejä on kuitenkin hyvin pitkälti päivässä vakiomäärä, hän toteaa.

Haasteena asiakaskohtaamiset

Työhön kuuluvat haasteet liittyvät Anniinan mukaan asiakaskohtaamisiin.

– Kaikkein tärkeintä on ymmärtää, että palaute mitä asiakkaalta tulee ei ole henkilökohtaista pysäköinninvalvojaa kohtaan, oli se sitten mitä tahansa. Ihmisiä yksinkertaisesti ärsyttää se, että he ovat saaneet valvontamaksun. Koska pysäköinninvalvojana olen sen sinne tuulilasiin laittanut, olen myös luonnollisesti se henkilö kenelle asiasta tullaan purkautumaan, Anniina kertoo ja jatkaa: kun pitää omat hermonsa kurissa, eikä provosoidu, tilanteista kyllä aina selviää.

ParkkiPatella järjestetään aktiivisesti koulutuksia parantamaan työntekijöiden kykyä pärjätä tilanteessa kuin tilanteessa. Nämä tapahtumat ovat mukavia ja niissä päästään myös nostattamaan yhteisöllisyyttä. Firmassa pikkujoulujen tilalla pidettiinkin pikkutammiaiset, koska joulun aikaan on kiirettä.

– Tapahtumien lisäksi törmätään päivittäin toisiimme kahden maissa toimistolla vuoronvaihtojen yhteydessä. Vaikka työskentelyn lomassa emme toisiamme oikeastaan näe, yhteisöllisyytemme toimii! Anniina hehkuttaa.